Wet op de ondernemingsraden (WOR) sisältää kaksi erillistä reittiä, jotka voivat molemmat tulla kyseeseen automatisoinnin ja tekoälyn yhteydessä. Yksi polku koskee päätöksiä, jotka vaikuttavat organisaatioon kokonaisuutena: uudelleenjärjestelyt, tehtävänjaon muutokset, merkittävät investoinnit teknologiaan. Näihin sovelletaan neuvonantooikeutta. Toinen polku koskee järjestelyjä, jotka vaikuttavat yksittäiseen työntekijään: miten työtä mitataan, seurataan tai arvioidaan. Näihin sovelletaan suostumusoikeutta. Molemmat polut voivat koskea samaa automatisointihanketta samanaikaisesti, ja juuri siinä suunnittelu usein epäonnistuu.
Molempien oikeuksien tarkat pykälät ja täsmällinen soveltamisala löytyvät itse WOR:sta ja siihen liittyvästä perustelutekstistä. Koska tekstiä on osittain tiukennettu ja käytännön tulkinta muuttuu, on ajantasainen lakiteksti ja siihen liittyvä oikeuskäytäntö se, mihin tulee nojautua – ei tietopankkisivun yhteenveto.
Neuvonantooikeus koskee päätöksiä, jotka muuttavat organisaation rakennetta tai työtapaa. Automatisoinnin yhteydessä kyse on esimerkiksi: järjestelmän käyttöönotosta, jonka seurauksena huomattava osa osastosta työskentelee eri tavalla, investoinnista, joka liittyy tehtävien siirtymiseen ohjelmistolle, tai uudelleenjärjestelystä, joka seuraa tekoälyn käyttöönotosta. Ei kaikki hankittavat työkalut kuulu tähän – kysymys on siitä, vaikuttaako päätös merkittävästi työn organisointiin, työoloihin tai työllisyyteen.
Ajankohta, jolloin tämä tulee esille, on ennen lopullista päätöksentekoa. Neuvon pyytäminen jälkikäteen, kun päätös on tosiasiassa jo tehty, ei täytä lain tarkoitusta. Tämä tarkoittaa, että aihe on otettava esityslistalle heti, kun automatisointisuunnitelman ääriviivat alkavat hahmottua, ei vasta käyttöönoton yhteydessä.
Suostumusoikeus liittyy läheisemmin yksilöön kuin organisaatioon. Se koskee järjestelyjä, jotka liittyvät: työntekijöiden henkilötietojen käsittelyyn, suoritusten mittaus- tai valvontajärjestelmiin, ja järjestelmiin, joilla seurataan läsnäoloa, käyttäytymistä tai tuottavuutta. Tekoälyjärjestelmä, joka arvioi työtä automaattisesti, pisteyttää tuotoksia tai tallentaa työntekijöiden käyttötietoja, koskettaa nopeasti tätä polkua – myös silloin, kun organisatorinen vaikutus itsessään vaikuttaa vähäiseltä.
Tämä on eri arviointikehys kuin neuvonantooikeus, ja molemmat voivat olla olemassa toisistaan riippumatta. Työkalu, joka muuttaa vähän organisaatiorakennetta mutta tallentaa työntekijöiden käyttäytymistä, voi olla suostumuksenvarainen ilman neuvonantovelvollisuutta. Toisaalta laaja automatisointihanke voi olla neuvonantovelvollinen sisältämättä suostumuksenvaraista järjestelyä. Molemmat reitit on siis arvioitava erikseen, ei yhtenä kokonaisuutena.
Analyysi siitä, mitkä tehtävät tekoäly voi ottaa hoitaakseen – kuten ftetoain tekemä – tuottaa tosiasiallisen kuvan tehtävistä ja suuntaa-antavista tunneista, jaoteltuna kolmeen luokkaan: tekoäly voi ottaa tehtävän hoitaakseen, tekoäly toimii valvonnan alla ihmisen hyväksynnällä, tai työ pysyy ihmistyönä. Tällainen analyysi ei ole päätös eikä henkilöstöä koskeva suositus; se on lähtötietoa keskustelulle, joka seuraa sen jälkeen, mukaan lukien keskustelu yhteistoimintaelimen kanssa.
Se, milloin ja tuleeko tästä analyysistä päätösvalmis ja siten neuvonantovelvollinen, riippuu siitä, mitä organisaatio aikoo sillä tehdä. Luku vapautuneista tunneista ei itsessään kerro mitään siitä, mitä toimenkuvalle tai henkilöstölle tapahtuu – se on valinta, joka kuuluu työnantajalle ja jota koskevat omat lakisääteiset vaatimukset omalla huolellisuuskehyksellään. Katso tästä myös sivu huolellisuudesta toimenkuvien poistamisessa. Kun tehtäväanalyysi jaetaan yhteistoimintaelimen kanssa, on hyvä näyttää myös mitä vaihteluväli kertoo ja mitä ei, jotta suuntaa-antavaa prosenttilukua ei tulkita kiinteänä tosiasiana tai naamioituna päätöksenä.
Yleinen ongelmakohta ei ole kysymys siitä, onko jokin neuvonanto- tai suostumuksenvarainen, vaan milloin sen tulee tulla esille. Kun automatisointisuunnitelma siirtyy idea-asteelta konkreettiseksi ehdotukseksi – toimittaja on valittu, pilotti on toteutettu, aikataulu on laadittu – on riski, että yhteistoimintaelimen lakisääteinen osallistuminen tulee liian myöhään. Laki edellyttää osallistumista hetkellä, jolloin yhteistoimintaelin voi todella vaikuttaa päätökseen, ei hetkellä, jolloin voidaan antaa vain selityksiä.
Lisäksi on viisasta muistaa, että tiettynä ajankohtana tehty tehtäväanalyysi on tilannekuva. Ohjelmistojen kyvyt muuttuvat, ja uudelleenmittaus voi puolen vuoden kuluttua näyttää eri tulosta kuin ensimmäinen analyysi. Katso mitä uudelleenmittaus näyttää siitä, miten tämä ajan myötä toimii, ja miksi kertaluonteista analyysiä ei pidä käyttää pysyvänä tietona yhteistoimintaelimen prosessissa.
Ensimmäinen askel ei usein ole juridinen vaan tosiasiallinen: tietää, mitkä tehtävät organisaatiossanne todella voisivat siirtyä tekoälylle, mitkä voisivat toimia valvonnan alla, ja mitkä pysyvät ihmistyönä. Tämän pohjalta voitte yhdessä WOR-puolen arvioivan neuvonantajan kanssa määrittää, milloin ja onko neuvonanto- tai suostumusvelvollisuus kyseessä. Tätä tosiasiallista kuvaa varten ftetoai tarjoaa ilmaisen pikatestin: kaksitoista kysymystä, ei tiliä vaadita, ja tulos näyttää, kuinka suuri osa profiilinne tunneista voitaisiin tänään siirtää tekoälylle. Täydellinen työanalyysi, jossa on enemmän yksityiskohtia tehtävittäin, on vielä kehitteillä. Keskustelua yhteistoimintaelimen kanssa varten löytyy sivu yhteistoimintaelimen informointi tekoälystä, jossa käsitellään sitä, mitä voitte ja mitä ette voi perustella luvuilla.
Vraag maar. Ik ken de kennisbank van deze site; wat ik niet weet, zeg ik erbij.
Answers come from this site’s knowledge base. Not tailored advice, and not a scan of your company.